Viimeinkin vähän pidempi tarina Nanon hakumatkasta. Vaikka matka itsessään oli pitkä meille, jotka ei ajella pitkiä matkoja yleensäkään, niin tämä reissu oli monellakin tavalla tosi pitkä.
...
Lauantai 18.12.2021:
Tänään viimeinkin Nanon hakuun! Herätys aamuneljältä, aamupala ääntä kohti ja menoksi ennen viittä.
Mutta jo ennen ulko-ovea vuotava termospullo pakotti kahvitauolle, kun sumpit valuivat repusta vaatteille ja kenkiin. Hermot kireällä tehdyn pikasiivouksen jälkeen pääsimme viimein tien päälle. Ihmettelimme hieman huonoa näkyvyyttä, mutta se pistettiin aikaisen herätyksen piikkiin. Asian oikea laita kuitenkin valkeni heti katuvalo-osuuden loputtua ja pimeyden alettua: autosta olivat molemmat lähivalot pimenneet! Ei muuta kuin U-käännös ja asiaa selvittämään. Myöhemmin aamupäivällä vian syyksi paljastui kärähtäneet polttimot. Ei onneksi kallis vika, mutta hakureissu siirtyi seuraavalle päivälle.
Sunnuntai 19.12.2021:
Tänään viimeinkin Nanon hakuun! Herätys aamuneljältä, aamupala ääntä kohti ja menoksi ennen viittä.
Edellisestä yrityksestä viisastuneena kahvit jätettiin tällä kertaa pois matkasta. Ja kun valotkin toimivat, niin mikäs siinä ajellessa. Puolisen tuhatta kilometriä ja pari kahvi/ruokataukoa myöhemmin olimme perillä Tampereella. Tutustuimme hieman Nanoon ja kasvattajaan sekä hoidimme paperihommat sun muut pois alta. Nano laitettiin autossa kuljetuskoppaan ja eikun nokka kohti kotia. Navigaattori ennusti kotiin saapumisen iltaseitsemäksi, ja Nanokin makoili kopassa rauhallisesti.
Päätimme pysähtyä jossain Jämsän paikkeilla, jos Nano vaikka haluaisi jaloitella ja käydä pissalla. Kylmään ulkoilmaan tottumaton pentu ei kuitenkaan halunnut ottaa askeltakaan, joten jatkoimme matkaa. Tai olisimme jatkaneet, jos auto olisi käynnistynyt. Kun konepellin avaus ja vihainen tuijotuskaan ei auttanut, eikä myöskään autotietäjien neuvot, hoksasimme soittaa vakuutusyhtiön tiepalveluun. Sieltä järjestyi hermostuneen odottelun jälkeen hinausauto sekä kyyti Jämsän Shellille. Vakuutusyhtiön ihmiset järjestivät taksikyydin Jyväskylään ja sieltä vuokra-auton, jolla voisimme ajella kotiin. Osin hyvää hyvyyttään, sillä vakuutuksemme ei olisi kattanut kuin hinauksen. Auto jäi korjaamolle Jämsään.
Pitkän taksimatkan ja vielä pidemmältä tuntuneen vuokra-auton jäisten ikkunoiden rapauksen jälkeen pääsimme vihdoin matkan viimeiselle osuudelle. Nano oli kaikkien käänteiden ja tylsän loppumatkankin ajan aivan rauhallinen. Kolme autoa ja reilut kolme tuntia navigaattorin alkuperäistä ennustusta myöhemmin olimme viimeinkin kotona. Nano pääsi nuuskimaan uutta kotiaan ja alkoi heti jopa vähän leikkiä. Matkan aikana niukasti syöneelle ja juoneelle pennulle kelpasi nyt ruoka ja vesikin vähän paremmin. Kaikki oli siis hyvin.
...
Loppu hyvin, kaikki hyvin!